Viimeinen päivä

Elokuun 16. 2010 - hearmeknowme

Ei kai siinä auta mikään. Tänään tosiaan lähtö koittaa, ensin auton palautus ja sitten rattoisaa odottelua kentällä. Hävitään rutkasti tunteja kun tullaan, lento lähtee ma klo 19 ja suomessa perillä ti klo 21.
Losi oli loistava lopetus tälle reisulle. Eilinen meni ihan vaan rannalla ollen Jussin puolesta ja itse sain kruunun reisulle high voltagessa. Eilen myös huomasi kun on täälä ajanut jo aika paljon että se sujuu vaikka kaistoja välillö on seitsemää suuntaan.
Perjantai vietettiin koko päivä universal studoilla, todella kiinnostava paikka ja eilinen kierreltiin nähtävyyksiä. Tuli se tähtikarttakin ostettua että missä julkkikset asuvat :-)
Pitää koittaa Suomessa vetää reisua yhteen, nyt tuntuu kaikki vielä niin uskomattomalta.
Kiitokset jo nyt kommenteista ja viesteistä, niitä on täälä ollut mukava lueskella.

City of angels..

Elokuun 13. 2010 - hearmeknowme

Los Angeles. Tuntuu niin epätodelliselta että ollaan reisun viimeisessä paikassa. Nyt on siis route 66 vedetty, hieman tänään jouduttiin ohittamaan alkuperäistä reittiä vegasin kierron vuoksi. Käytiin kuvat ottamassa Santa Monican laiturilla missä oli kylttikin että end of route 66. Kilometreja matkaan meni n. 5000.
Nyt käytetään 3 päivää Losin tutkimiseen, huomenna olisi tarkoitus mennä Universal studiolla käymään. Tänään jo nähtiin se kyltti vuorella ja käväistiin High voltage tattoossa (siis se los angelesin tatuointitarinoiden mesta).
Ensivaikutelmat kaupungista oli että täälä on aivan käsittämättömän paljon autoja ja ruuhkat on uskomattomat, ei voi ymmärtää miten paikalliset jaksavat. Sumu kaupungin päällä on myös aikamoinen, joillakin näkyi myös hengityssuojaimia mutta ei ilma mitenkään huonolta täälä tunnu.

Olimme molemmat tänään vielä Vegasista aika poikki, se oli kyllä niin mahtava kaupunki. Siellä olisi voinut vielä aikaa viettää. Ei oikein osaa kertoa siitä mitään mikä sitä parhaiten kuvaisi.
Ylivoimaisesti mahtavin bilekaupunki missä oon ollut, se kaupunki ei kyllä nuku koskaan.
Terveiset

Viva Las Vegas

Elokuun 12. 2010 - hearmeknowme

No niin, vihdoista viimein paasi jollekkin koneelle. Eli vegasissa ollaan, aivan mieleton kaupunki. Ei tata ymmarra, asken kaytiin mgm casinolla ja siela oli leijonan hakki (siis oikein iso missa leijona voi kayskennella) ja ruokinta-ajat siina vieressa. Meilla on hotelli aivan keskustassa, oli oikein iso ilo ajella tanne. No tehtiin diili etta meitsi ajaa taala ja Jussi sitten losissa.. Saas nahda kumpi tassa vie voiton.

Eilen kaytiin ensimmaista kertaa oikein kunnolla tuulettumassa ja sen on tanaan sitten huomannut. Vietettiin pari tuntia hotellin altaalla ja otettiin aurinkoa. Tuntuu kylla niin hienolta kaikki taala, pieni harmistus on etta kohta jo loppuu. Huomenna lahdetaan siis kohti Los Angelesia ja sitten maanantaina kotiopain. Mukava on kylla tietysti kotiokkin palata mutta kylla tama paras loma on ollut. Tanaan kun kaveltiin niin vastan tuli kyltti etta spend now, save later - niin se kylla kuvaa parhaiten sita miten taala on eletty. Mutta eipa tallaista tule varmaan enaan tehtya.

Niin piti viela sanoa etta olimme toissapaivana Grand Canoynilla, kontrasti tahan paikkaan on aivan kasittamaton. Se paikka mykistaa ihan taysin, maisemat olivat niin uskomattomia. Jaatiin katsomaan auringonlasku siella ja kuvia tuli otettua varmasti toista sataa. Pitaa jatkaa tasta joku toinen kerta, aika koneessa loppuu ihan juuri.

No lyhyesti taala siis kaikki hyvin, terveiset

Arizona..

Elokuun 9. 2010 - hearmeknowme

Pikkuhiljaa valmistaudutaan ajomatkalle kohti Grand Canoynia. Tulimme eilen siis Arizonan osavaltioon ja maisema vaan paranee. Komeita vuoria tulee koko ajan vastaan ja tietysti kaikistahan pitää kuva ottaa :-)
Saavuimme eilen jo niin nopeasti määränpäähän että otettiin pieni sivureitti kansallispuistoon. Kyllä oli niin kannattava kierto, autolla sai ajaa ja pysähtyä välillä kuvia ottamamaan punaisesta kalliosta tai itse asiassa melkein minkä värisestä vaan. Puut oli muuttuneet kiveksi. Ihan epätodellinen fiilis oli kiertää, tuntui mieluummin että katsoisi kuun pintaa tai kotain maalausta.
No kun sieltä tultiin, niin holbrook (kaupunki missä nyt olemme) tuntui kyllä todella pieneltä, ja sitähän se onkin 6000 ihmistä.. Kun edellisessä oli puoli miljoonaa.
Eilen myös kun tultiin niin ajomatka tuntui niin lyhyeltä, vaikka mittariin tuli taas n.400km. :D
Kiitti iskälle velaatan tuloksista, kuulosti aika tutulta. Hyvä että saitte kaikki pelattua vaikka myrskyt siellä riepoo.
Terveiset

Farewell to Albaquerque

Elokuun 8. 2010 - hearmeknowme

Huomenna matka taas jatkuu kohti uutta osavaltiota. Seuraavana vuorossa Arizona ja siellä ensin holbrook. 2 päivää Albaquerquessa ovat olleet kyllä niin yli odotusten, kumpikaan ei tiennyt kaupungista mitään mutta nyt tänne voisi kyllä jäädä pidempäänkin. Kaupunki on ihan erilainen kuin muut, meksikolaisuus on kyllä täälä niin läsnä ja voisi kuvitella olevansa mieluummin etelä-amerikassa. Eilen käytiin ottamassa yhdet oluet n 2km korkeudessa. Tunsi kyllä olevansa jossain niin epätodellisessa paikassa, koko kaupunki näkyi alla. Matka ylös vuorelle taitettiin maailman pisimmällä köysiradalla.
Tänään sitten käytiin Rio Granden eläintarhassa ja haita moikkaamassa. Nämä pari päivää tulivat kyllä niin tarpeeseen, todella mukava ottaa hetki iisisti. Kuuma täälä on kyllä ollut, tuntuu että kun tallusteltiin niin että olisi reisun kuumin päivä ollut. Mutta mukava vaan kun on lämmin :-)
Toivottavasti beachit velaatassa menivät hyvin eikä myrsky vaivannut. Lueskelin että aikamoista keliä siellä on ollut. Olisi tosi hienoa jos iskä, kari, titta tai joku voisi laittaa tuloksia ja vähän et kuinka meni.
Terveiset taas

Terveiset New Mexicosta.. Monen mutkan jälkeen

Elokuun 6. 2010 - hearmeknowme

Kaupunkina nyt Albuquerque, jossa vietämme 3 yötä eli ehtii tutustumaan mestoihin.
Eilen jätettiin 4 osavaltio (teksas) taakse ja maisemat muuttuivat kertaheitolla. New Mexicon rajalla jo sanottiin että welcome to mountain state ja sitä tämä onkin. Mahtavaa maisemaa koko ajan, itse asiasssa reisun parhaat näkymät ja rannalla ei ole edes vielä käyty :-)
Eilen innostuttiin niin että tuli reisun pisin ajopäivä; 656 km. Aamulla käytiin cadillac ranchilla jossa on kymmenkunta autoa puoliksi hiekassa, sprayattiin nimet siihen että joku muisto jätettiin myös siihen. Melko haikea fiilis tuli kun pysähdyttiin midpoint cafeen eli puolet reisun maileista taitettu. Laskettiin sitten illalla kuinka paljon meillä on tullut kilometreja verrattuna siihen mitä pitäisi niin ollaan kyllä jonkin verran ajettu vikaan, meidän kilsat 2733, pitäisi olla n1800 :D
Eilenkin yksi mutka meni ohi ja ajettiin pecosin kansallispuistoon. No vaikka siinä tulikin n 80 kilsan heitto niin ei haittaa kun maisemat on niin mahtavia ja nyt varsinkin tuntuu että täälähän ne länkkärit on kuvattu.
Ja niin joka päivä on vedetty tankki täyteen niin bensa on noin puolet halvenpaa. Jotenkin silti tuntuu että rahaa menee paljon.. Mut kerranhan sitä
kaikki täälä siis bueno, nyt lähdetään tutustuun tähän “kylään”.
Terveiset

Sha la la laa la.. Is this the way to Amarillo

Elokuun 5. 2010 - hearmeknowme

Eli Amarillossa ollaan. Juuri päästiin myrskyn jaloista hotelliin. Suomessa kuulemma kanssa myrskyilee, toivottavasti velaatan beachiin selkiää. Nyt jäi sekin kesän kohokohta kokematta, mutta ensi vuonna sitten. Tsemppiä tutuille sinne!
Tänään jätettiin sitten oklahoma taakse ja tultiin teksasin osavaltioon. Murre muuttui heti, jokaiseen sanaan lisätään y’all tai vastaavaa. Ihmiset on kuitenkin täälä hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Tänäänkin molemmat ajettiin yksisuuntaista väärään suuntaan, niin toisessa joku jannu vaan naureskeli ja toisessa auto antoi heti tilaa (no kai sitä itekkin antaisi).
Käytiin parit 66 museot tsekkaamassa ja muuten oli kyllä taas erittäin huippu päivä. Kilometreissä saatiin tänään 2000 rikki kokonaismatkassa, tänään taisi 450 km tulla ajoa.
Ja niin kun teksasissa ollaan niin pitihän pihvit käydä testaamassa. Matkan varrelle osui big vern’s stakehouse joka olikin erinomainen valinta. Varmaan paras pihvi mitä oon syönyt tai ainakin yksi parhaista (Anne taitaa olla vielä johdossa). Heillä oli lupauksena että pihvejä ei jäädytetä missään kohtaa eli tuoretta tavaraa oli tyrkyllä.
Huomenna jätetääb teksas sitten jo taakse ja suuntana Albuquerque jossa ollaankin kolme päivää eli pikku stoppi.
Kaikki siis täälä hyvin, mahtavaa tää on. Ei sitä välillä ymmärrä kun noita teitä ajaa..
Terveiset

Oklahoma

Elokuun 4. 2010 - hearmeknowme

Juuri aamupalalta tultiin kirjoittelemaan kuulumisia taala oklahomassa. Ja olikin melkoinen aamupala, amerikkaa parhaimmillaan. No nyt kun on “kevyesti” syoty niin pitaisi jatkaa matkaa amarilloon. Eilen kun saavuttiin paikan paalle, niin mittariin oli jo kertynyt maileja n.1000 eli ihan kohtalaisesti ollaan jo painettu.

Tanaan pitaisi olla sellainen 300 mailin ajo edessa. Kuumahan taala on mutta ei se menoa haittaa. Eilen katsottiin mittareista etta 102-104 fahrenheittia eli n.40 celsiusta. Asfaltti on tosiaan nyt kuuma.

Kun ei ole tullut mainittua niin meidan autohan on chevrolet impala, ihan kelpo peli. Automaattivaihteet on kylla helppo oppia, nautinnollista painaa pitkia suoria.

Eilen tehtiin pikavisiitti Kansasiin, eli 3 osavaltiota on nyt tullut jo mittariin. Eilen myos paasin vihdoista viimein ihoppiin (international house of pancakes), siita lahtien kun nain I am Sam-elokuvan niin siella on pitanyt kayda.. Mutta oli kylla karvas pettymys, Jussin setti oli niin paljon parempi kuin mun perinteinen pannari..VOILLA. Huh huh. Meilla on taala muutenkin ruokaskabat etta kumpi tilaa parempaa, niin Jussi taitaa viela olla hieman johdossa..

Myos Wall-Mart tuli testattua kun kaytiin hakemassa kylmalaukkua ja troppia Jussin jalkaan (meinaa tulehdus vaivata etta kavelykin on melkoisen hankalaa..). Wall-Mart oli juuri sellainen kun yli-isot tavaratalot voi olla, kaikkea ja paljon. Ja kaikki on isompaa..

Nyt jatketaan matkaa, terveiset..

It’s getting hot in here..

Elokuun 3. 2010 - hearmeknowme

Lämpöä täälä tosiaan piisaa, mittarit näyttää että 100 fahrenheittia mikä ilmeisesti on lähellä 40c. Mutta sehän on vaan mukavaa että tarkenee :-)
Nyt juuri heräillään springfieldissä, mistä on tarkoitus jatkaa matkaa Oklahomaan. Tämän päivän ajon pitäisi olla n310 mailia, eli meille n 350 :D
Eilen olikin todella hieno ajopäivä, se fiilis mikä noilla pikkuteillä keskellä ei mitään, on jotenkin mahtava. Ja niin yleensä meillä on vielä ollu kantria autossa soimassa..
Ulkona kun kulkee niin heinäsirkat ja muut tsirppiäiset pitävät kyllä sellaista meteliä, eilen kun lähdettiin paikallisesta mallista niin seinällä roikkui kämmenen kokoinen sirkka..
Mutta kohtapuoliin lähdetään, täälä kaikki hyvin. Tai itseasiassa mahtava meininki.
Terveiset

I get my kicks..

Elokuun 2. 2010 - hearmeknowme

St louis.

Eilen sitten vihdoin paasimme tien paalle,  maileja tuli mittariin 350 eli n. 550km. Mahtava meininki, valilla meinattiin hieman eksya tielta mutta loppupeleissa kaikki meni hyvin.

Kaytiin tsekkailemassa monia mestoja ja peurakin oli jossain kohtaa tien vieressa. Silloin vedettiin vauhtia jo hieman pois..

On kylla niin hieno meisinki ajella vanhaa tieta, jotenkin ihan alyttoman hieno fiilis. No tanaan sitten sprinfieldiin matka jatkuu.

Kaikki siis hyvin taala, matkalaukinkin sain takaisin (ainoa paikka missa amerikkalaiset eivat ole ystavallisia on lentokentta..)

Terveiset..